Mitä minulle kuuluu nyt

Sähköpostiini tuli ilmoitus uudesta kommentista blogissa, jonka olemassaolon olin jo täysin unohtanut. Päätin vastata kommenttiin ja kertoa mitä minulle kuuluu nyt, kun en ole enää 21-vuotias, näyttelijänurasta haaveileva tyttö.

Nykyään olen siis 27-vuotias, tyttö edelleen, enkä tiedä mitä haluan isona tehdä. Edellisten kirjoitteluiden jälkeen tanssi on vienyt mukanaan. En ole enää edes varma siitä, että tanssi pysyy vain harrastuksena. En tiedä onko se sitä enää nytkään.

Tämänhetkisen elämäni suurin unelma on paljon tylsempi kuin 23. helmikuuta 2010. Tänään, 1. tammikuuta 2016 unelmoin eniten omasta kodista, siitä että saisin tämänhetkiset opintoni suoritettua loppuun ja siitä että pääsisin keväällä taas uuteen kouluun. Vähän myös ehkä siitä, että joskus päättäisin jäädä jollekin alalle, jolle kouluttaudun.

Lavalle nousemiseen palo ei ole enää samanlainen kuin ennen. Viihdyn edelleen yleisön edessä ja kaipaan esiintymistä. Viimeaikoina olen päässyt tanssiessa yleisön eteen melko paljon, mutta vähän kaipaan myös esiintymistä äänelläni. Luen yksin ollessani ääneen lastenloruja, koska joku on joskus sanonut, että olen hyvä siinä. Ainakin minusta tulee joskus (toivottavasti) maailman paras loruja lukeva äiti :-D

Mahdollisuuksia päästä lavalle on ollut, sillä kyllähän noita speksejä ja muita on ihan joka lähtöön. Jos kiinnostus näyttelemiseen viimeisen parin vuoden aikana olisi ollut samanlaista kuin vielä tuolloin 2010, olisi opintojeni pitkittymisen syy todennäköisesti ollut lavalla.

Olen ymmärtänyt, etten todennäköisesti olisi mun luonteellani ikinä pärjännyt Teakissa tai muussa koulussa, jossa kaikki on tottuneet olemaan esillä. En olisi myöskään ehkä osannut säilyttää paloa näyttelemiseen tarpeeksi vahvana. Näin jälkikäteen ei tee edes pahaa sanoa, että valintakoeraati oli molemmilla kerroilla oikeassa pudottaessaan minut.

Olen edelleen sitä mieltä, että "Missään ei ole niin paljon haastetta ja jännitystä, kuin siinä että nousee ilta illan jälkeen lavalle elämään jonkun toisen elämää." Siinä vain saattaisi olla minulle molempia jopa liikaa. Vaikka joskus pienen hetken uskottelinkin itselleni, että se on juuri sitä mitä haluan.

Hyvää ja onnellista vuotta 2016! Toivon että löydätte unelmanne ja pystytte seuraamaan niitä!