Tämä on blogi. Blogin tekstit kertovat tytöstä, joka valmistui ylioppilaaksi keväällä 2007 ja pyrki Teatterikorkeakouluun ensimmäisen kerran samaisena keväänä. Tämän blogin tekstit kertovat siis minusta ja elämästäni.
Teatterikorkean antaessa tytön vielä odotella sisäänpääsyä, tämä lähtee opiskelemaan metsäalaa Helsingin yliopistoon. Näyttelijäksi yritetään vielä, mutta nyt ollaan tällaisella tiellä, ja katsellaan kuinka monen mutkan kautta tie näyttelijäksi kulkee. Kuten ihana ystäväni tekstiviestissään minulle kirjoitti: "mitä väliä kulkeeko täällä suoraan vai mutkien kautta".
Minä, kuten niin moni muukin, tein sen virheen, että lähdin Teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin vain kokeilemaan, josko pääsisi sisään. Voisi myös melkeinpä sanoa, että yritin sinne kylmiltään, eihän mulla kovin paljon tuota kokemusta näyttelemisestä ole. Avustajana olen ollut parissa elokuvassa ja sivuosaa näytellyt yhdessä pientuotannossa.
Nyt pitäisi - tai on pitänyt jo kesästä alkaen - kerätä tuota kokemusta, mutta aika on mennyt lähinnä opiskeluun ja opiskelijaelämän viettoon. Nyt pitäisi hakea töitäkin. Tai siis haen.
Ensi keväänä menen pääsykokeisiin tosissani, annan kaikkeni, ja pääsen sisään ;). Jollei tuo onnistu, voin seuraavana keväänä (2009) pyrkiä Tampereen yliopiston näyttelijäntyön opintoihin. Kyllä minusta vielä näyttelijä tulee.
Tällä hetkellä yritän Roolituspalveluun. Sen lisäksi jokin teatteriharrastus pitäisi jostakin kehitellä.
Roolituspalvelun koekuvauksiin pitäisi jostain keksiä monologi. Täytyy kai taas alkaa lueskella näytelmiä, jotta sen monologin jostakin löytäisi.
Löysin Virpi Hämeen-Anttilan romaanista Suden vuosi kohdan, josta voisin työstää itselleni sopivan monologin. Silti ehkä parempi olisi, jos monologi ei olisi kuin omasta elämästä. Se toisi haastetta.
Ajatuksena kuitenkin: yrittäminen jatkuu, näyttelijähän minusta tulee, vaikka sitten mutkien kautta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti