Nykyään opiskelen tanssia kansanopistossa ja pohdin mitä teen keskeneräisten metsäopintojeni kanssa, kun tekisi mieli hakea opiskelemaan näyttelemistä. Se kuitenkin on the juttu, mitä haluan tehdä.
Periaatteessa anonyymina on helppo kirjoittaa mitä vain. Jakaa suurimmat unelmansa ilman pelkoa, että joutuisi luopumaan niistä, koska joku pitää niitä naurettavana.
Kaikki tietää miltä tuntuu sillä hetkellä, kun on juuri luopunut jostakin unelmastaan.
Mä pidän unelmani itselläni niistä luopumisen pelossa. Jos kerron unelmani jollekulle ja tämä nauraa unelmalleni tai vähättelee sitä, tuntuu mun olevan pakko luopua siitä tyhmänä, epärealistisena, jollain tapaa naurettavana.
Nyt mä aion paljastaa teille hauraimman osan itsestäni. Aion kertoa teille suurimman unelmani. Tämänhetkisen elämäni suurimman unelman.
Lähes kaikki on joskus pikkutyttönä unelmoinut vielä joskus olevansa kuin Julia Roberts. Useimmat päästävät unelmasta irti jossakin vaiheessa kasvuaan, kun tajuaa sen olevan melko epärealistinen. Minäkin luovuin tästä unelmasta vuosia sitten ja tajusin heti sen jälkeen, ettei Julia Robertsin elämässä ehkä olekaan mitään, mikä tekisi minut onnelliseksi.
Siis jotta voisi näytellä ammatikseen. Ainahan sitä voi harrastaa mitä vain. Tanssi jää harrastukseksi, mutta näytteleminen ei toivottavasti
Pitäisiköhän sitä hakea TeaKiin tänä vuonna?
3 kommenttia:
Eksyin ihan sattumalta tänne sivullesi. Tie näyttelijäksi voi olla pitkä tai vielä pitempi. Jos olet sinnikäs ja todella haluat siitä ammatin, mikään mahti maailmassa ei voi sinua estää saavuttamasta mihin ikinä pyritkin.
Itse olen käynyt vähän pidemmän reitin ja olen ollut jo yli kymmenen vuotta ammattiteattereissa töissä. Ammatinvaihto on käynyt MELKO useasti kouluihin ja töihin hakemisen lomassa. Mutta - en vain pysty kuvittelemaan mitään muuta työtä, missä olisin onnellinen (viddumaisista työajoista ja huonosta palkasta huolimatta).
-Voit kokeilla soittaa eri teattereihin ja kysyä avustajan töitä opiskelujen lomaan.
-Jos leffat kiinnostavat, soita suoraan tuotantoyhtiöille, tee itsestäsi hyvä nettisivu tai valmis vihkonen.
-Kansanopistoissa on muutamia helmiä.
-Ulkomaille pääsee melko helposti lyhyemmille näyttelijäntyön kursseille tai vuoden kestoisiin koulutuksiin. Ne maksavat hunajaa, mutta niihin saa yllättävän hyvin apurahoja. Kannattaa käydä taidetoimikunnan nettisivuilla.
-TEAKissa on avoin yliopisto, jossa voit "käydä tutustumassa" opettajiin ja opetukseen, se ei ole kovin kallis.
-Tänä päivänä on aika paljon vaikeampaa päästä näyttelijäharjoittelijaksi kuin 15 vuotta sitten, mutta sitäkin voi kysyä.
Jos metsähommat kiinnostavat, kannattaa käydä se loppuun ja kysyä vaikka ylioppilasteatterista, mikä siellä on tilanne. Joskus kannattaa mennä mukaan toimintaan vaikka ensin myymään lippuja tms ja tutustua jengiin.
Minulla on useampikin kollega, jotka ovat suorittaneet valtiotieteen opintoja tai naistutkimusta ennen kuin ovat päätyneet "sittenkin näyttelijöiksi". Kaikki eletty elämä ja opinnot ovat näyttelijälle tärkeitä.
Ihan helvetisti työtä on pitänyt tehdä, että pääsin tähän missä olen, koska en päässyt aikanaan kouluun, mutta toivon vilpittömästi, että sinulla tulee olemaan tielläsi helpompaa.
No johan tuli vuodatus. Tirsk!
Hei!
Tämä blogi ei näytä olevan enää kovin aktiivinen, mutta Jos vielä käyt tarkistamassa olisi hauska kuulla näin muutaman vuoden kuluttua, mitä sinulle kuuluu ja oletko löytänyt tietäsi näyttämölle tai muuhun itseäsi innostavaan?
Suvikka
😊
Lähetä kommentti